Perhe ja perintö – Asianajotoimisto ACTAS Oy

Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi järjestää itse etukäteen asioidensa hoidon sen varalta, että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan.

Edunvalvontavaltuutuksen laatiminen

Valtuutus tehdään testamentin tapaan kirjallisesti kahden henkilön todistamana. Netistä löytyy monia malleja, jotka täyttävät yleensä lain vaatiman minimimuodon, mutta valtuutuksen asiasisältö ei välttämättä toteuta kulloinkin esillä olevia valtuuttajan olosuhteita ja toivomuksia. Hyvä edunvalvontavaltakirja syntyy vain valtuuttajan keskustellessa asiantuntijan kanssa eri vaihtoehtoja punniten.

Valtakirjalla henkilö (valtuuttaja) nimeää valtuutetun hoitamaan asioitaan. Valtuutettu voi kieltäytyä tehtävästä, joten on tärkeää etukäteen varmistaa hänen suostumuksensa tehtävään. Valtuutettuja voi olla useampiakin (rinnakkaisvaltuutetut), jolloin on syytä määritellä heidän välinen työnjakonsa.

Valtuuttaja määrittelee itse ne asiat, jotka valtuutus kattaa. Hän voi oikeuttaa valtuutetun yleisesti huolehtimaan omaisuutensa hoidosta ja muista taloudellisista asioistaan sekä itseään koskevista asioista kuten terveyden- ja sairaanhoidostaan. Valtuutetulle voidaan antaa esimerkiksi oikeus luovuttaa valtuuttajan omaisuutta, kieltäytyä vastaanottamasta perintöä tai luopua kauppakirjaan tai testamenttiin perustuvasta hallintaoikeudesta.

Edunvalvontavaltuutuksen voimaansaattaminen ei sellaisenaan rajoita valtuuttajan oikeustoimikelpoisuutta eikä valtuutuksella voida ulottaa korostuneesti henkilökohtaisiin oikeustoimiin kuten avioehdon tai testamentin tekemiseen tai peruuttamiseen.

Valtuuttaja voi nimetä toisen henkilön varavaltuutetuksi sen varalta, että valtuutettu tulee sairauden tai esteellisyyden vuoksi taikka muusta syystä tilapäisesti estyneeksi hoitamaan tehtäväänsä. Toissijainen valtuutettu voidaan määrätä sen varalta, että (ensisijainen) valtuutettu ei ota tehtävää vastaan, luopuu siitä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan sitä.

Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen

Valtuutus tulee voimaan vasta kun Digi- ja väestötietovirasto (ent. maistraatti) on vahvistanut sen. Vahvistamista voi pyytää, kun valtuuttaja on syystä tai toisesta tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Useimmiten vahvistaminen edellyttää lääkärintodistusta valtuuttajasta, mutta on mahdollista, että valtuutettu itse pyytää valtuutuksen voimaantuloa sillä perusteella, ettei pysty enää henkilökohtaisesti tai sähköisesti hoitamaan vero-, pankki- ym. asioitaan.

Valtuutetun tulee tehtäväänsä ryhtyessään antaa Digi- ja väestötietovirastolle luettelo niistä valtuuttajan varoista ja veloista, joita valtuutus oikeuttaa hänet hoitamaan.

Valtuutetun palkkio ja valvonta

Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan määrätä, miten valtuutetun palkkio määräytyy ja miten hänen toimintaansa valvotaan. Määräyksen puuttuessa Digi- ja väestötietovirasto voi määrätä palkkion tai pyytää valtuutetulta selvitystä valtuuttajan asioiden hoitamisesta. Digi- ja väestötietovirasto perii hinnastonsa mukaiset korvaukset kaikista toimenpiteistään.

Annamme mielellämme lisätietoa aiheesta. Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai sovi tapaamisesta. Asianajotoimisto ACTAS Oy:n lakimiehet palvelevat Tampereella, Sastamalassa, Valkeakoskella ja Lempäälän Ideaparkissa.

Perunkirjoitus ja perintöverotus

Perunkirjoitus

Jokaisen Suomessa vakituisesti asuvan henkilön jälkeen on toimitettava perunkirjoitus Suomen perintökaaren mukaisesti. Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Perunkirjoitukseen on kutsuttava kaikki kuolinpesän osakkaat ja mahdolliset toissijaiset perilliset, joiden nimet, osoitteet, sukulaisuussuhde vainajaan sekä henkilötunnukset merkitään perukirjaan.

Perukirjassa on ilmoitettava kaikki vainajan ja mahdollisen lesken varat ja velat perintöverotuksen ja perinnönjaon toimittamisen perusteeksi. Lisäksi perukirjaan merkitään myös:

vainajan ja lesken avio-oikeus toistensa omaisuuteen,
lesken ilmoitus siitä, luovuttaako hän tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille ja pitääkö hän hallinnassaan ensiksi kuolleen puolison jäämistöä tai osan siitä,
testamentti ja mahdolliset lakiosavaatimukset,
mahdolliset ennakkoperinnöt ja sellainen lahja, jonka perillinen tai testamentinsaaja on saanut kolmen viimeisen vuoden kuluessa ennen perinnönjättäjän kuolemaa,
perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle henkilövakuutuksen nojalla maksetut vakuutussuoritukset, niiden saajat ja määrät.

Perukirjan allekirjoittaa pesän ilmoittajana se osakas tai muu henkilö, joka parhaiten tuntee pesän varat ja velat.

Perintöverotus

Perintöverotusta varten perukirja on kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta toimitettava verovirastoon.

Jos perittyyn omaisuuteen kuuluu maatila tai muu yritys, voi yrityksen tai tilan perintöosalleen saava perillinen hakea perintöveron huojennusta ja lykkäystä. Hakemus on tehtävä perintöverolautakunnalle ennen perintöverotuksen toimittamista.

Perintöverotuksessa pesän varat arvostetaan käypään arvoon vainajan kuolinhetkellä. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä myyntihintaa. Veroa on suoritettava 20.000 euron tai sitä suuremmasta perintöosuudesta.

Perintövero määräytyy perityn omaisuuden arvon ja sukulaisuussuhteen nojalla seuraavasti:

I veroluokka 1.1.2017 alkaen

Verotettavan osuuden arvo	Veron vakioerä	Vero-% osuuden alarajan ylimenevästä osasta
20.000 – 40.000 €	100 €	7
40.000 – 60.000 €	1.500 €	10
60.000 € – 200.000 €	3.500 €	13
200.000 € – 1 000 000 €	21.700 €	16
1 000 000 € –	149 700 €	19

II veroluokka
Verotettavan osuuden arvo	Veron vakioerä	Vero-% osuuden alarajan ylimenevästä osasta
20.000 – 40.000 €	100 €	19
40.000 – 60.000 €	3.900 €	25
60.000 € – 1 000 000 €	8.900 €	29
200.000 € – 1 000 000 €	49.500 €	31

1 000 000 € –

297 500 €

Kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan kahteen veroluokkaan:

Lapset ja heidän rintaperillisensä, aviopuoliso, aviopuolison lapsi ja heidän rintaperillisensä, isä, äiti, isovanhemmat sekä avopuoliso, jos on yhteinen lapsi tai on oltu avioliitossa.
Kaikki muut: esimerkiksi sisarukset ja heidän jälkeläisensä, perittävän vanhempien sisarukset, avopuoliso.

Perintöveron vähennyksiä

Kohtuulliset hautajais- ja perunkirjoituskustannukset saa vähentää pesän arvosta. Omaisuuden myyntikulut ja perinnönjakokulut eivät sen sijaan ole vähennyskelpoisia. Perinnönjättäjän tavanomainen koti-irtaimisto on verovapaata 4.000 euroon asti.

Jos perinnönjättäjän puoliso saa omaisuutta perintönä tai testamentilla, hän saa tehdä 90.000 euron puolisovähennyksen (käytännössä leski maksaa perintöveroa vasta 110.000 euron perinnöstä). Suoraan alenevassa polvessa oleva alle 18-vuotias perillinen saa tehdä 60.000 euron alaikäisyysvähennyksen, jos hän on perimysjärjestyksessä lähinnä perittävää.

Verottajan sivulla on kätevä perintöverolaskuri.

Vastuu vainajan veloista

Osakas ei lähtökohtaisesti vastaa vainajan velasta henkilökohtaisesti. Sen sijaan osakkaat vastaavat henkilökohtaisesti velasta, jonka he ovat tehneet pesän lukuun (kuten hautajais- ja perunkirjoituskuluista), ellei toisin ole sovittu.

Perunkirjoitusvelvollinen osakas vastaa henkilökohtaisesti vainajan velasta, jos hän laiminlyö perunkirjoituksen toimittamisen määräajassa. Sama vastuu on osakkaalla, joka perunkirjoituksessa tai vahvistaessaan valalla perukirjan vaarantaa velkojan oikeutta antamalla vääräksi tietämänsä ilmoituksen tai jättämällä tahallaan ilmoittamatta jonkin tietämänsä seikan.

Osakastietojen vahvistaminen

Perukirja voidaan antaa Digi- ja väestötietovirastoon (ent. maistraatti) osakastietojen vahvistamista varten. Digi- ja väestötietoviraston vahvistamalla perukirjalla voidaan ilman sukuselvityksiä osoittaa, ketkä ovat kuolinpesän osakkaita. Vahvistusmaksu on 95 € tai 170 € osakkaiden perillisasemasta riippuen. (ks. https://dvv.fi/perukirjan-osakasluettelon-vahvistaminen)

Ulkomailla asuvan suomalaisen syytä tehdä testamentti

Jokaisen suomalaisen arkea koskettaa jossain elämänvaiheessa läheisen kuolema ja siitä seuraavat oikeustoimet. Yhä useammassa tapauksessa oman ongelmansa tilanteeseen tuo se, että perilliset asuvat eri maassa kuin perittävä. Perimystä koskevat säännökset nimittäin poikkeavat toisistaan varsin laajasti eri valtioissa.

EU-alueella tuli 17.8.2015 voimaan kansainvälisiä perintöasioita koskeva asetus, jonka tavoitteena on helpottaa perintöasioiden hoitoa tilanteissa, joissa on yhteyksiä useisiin jäsenmaihin. Perintöasetuksella luodaan selvyyttä siihen, minkä EU-maan lakia perintöasiassa sovelletaan ja mikä tuomioistuin on toimivaltainen. Näin vältetään rinnakkaiset menettelyt ja keskenään ristiriitaiset päätökset eri tuomioistuimissa.

Kuolinpesän selvityksessä ja perinnönjaossa sovellettava laki ja toimivaltainen tuomioistuin määräytyvät asetuksen mukaan lähtökohtaisesti perittävän viimeisen asuinpaikan perusteella. Perittävä voi halutessaan testamentilla kuitenkin päättää, että sovellettavaksi tulee sen EU-maan laki, jonka kansalainen hän on. Esimerkiksi Portugalissa asuvan Suomen kansalaisen perintöön sovelletaan Portugalin lakia, ellei hän ole testamentissaan määrännyt, että Suomen lakia sovelletaan. Suosittelemmekin tällaisen testamentin tekemistä.

Eurooppalainen perintötodistus

Perintöasetuksen mukana käyttöön tulee niin sanottu eurooppalainen perintötodistus. Sen avulla perilliset, testamentinsaajat, testamentin toimeenpanijat ja jäämistön hoitajat voivat osoittaa kaikissa jäsenmaissa asemansa ja käyttää oikeuksiaan ja toimivaltuuksiaan. Eurooppalainen perintötodistus voidaan hakea perittävän kuoleman jälkeen siinä EU-maassa, jolla on toimivalta perintöä koskevassa asiassa. Suomessa perintötodistuksen antaa Helsingin maistraatti.

Kaikki EU-maat eivät ole mukana uuden perintöasetuksen soveltamisessa. Asetusta ei sovelleta Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Irlannissa. Näissä maissa perintöasiat käsitellään edelleen kansallisten sääntöjen perusteella. Asetusta ei sovelleta perintöverotukseen, jossa noudatetaan kulloinkin voimassa olevia valtioiden välisiä sopimuksia.

EU:n perintöasetusta sovelletaan 17.8.2015 tai sen jälkeen kuolleen henkilön perimykseen. Sitä aiemmin tehty määräys perintöön sovellettavasta laista on kuitenkin pätevä, jos se täyttää perintöasetuksen vaatimukset tai on tehty laatimisajankohtana voimassa olleen lain ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Annamme mielellämme lisätietoja kansainvälisistä perimystilanteista. Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai sovi tapaamisesta. Asianajotoimisto ACTAS Oy:n lakimiehet palvelevat Tampereella, Sastamalassa, Valkeakoskella ja Lempäälän Ideaparkissa.

Pesänselvittäjän tehtävät ja valtuudet

Tehtävät

Pesänhoitajan tehtävän hoitaminen edellyttää kuolinpesän osakkaiden luottamusta tehtävää hoitavaan lakimieheen. Asianajajaliiton valvonnassa toimivan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät.

Oikeuden määräämä pesänselvittäjä huolehtii itsenäisesti pesän hallinnosta kuullen osakkaiden mielipiteitä olematta kuitenkaan välttämättä niihin sidottu. Osakkaiden tulee luovuttaa pesän varat ja asiakirjat pesänselvittäjälle sekä ilmoittaa hänelle kaikki tiedossaan olevat pesänselvitykseen liittyvät seikat sekä mahdolliset niihin liittyvät väitteensä ja vaatimuksensa.

Pesänselvittäjän tehtäviin kuuluu mm. ottaa pesän omaisuus haltuunsa ja huolehtia sen säilyttämisestä, mahdollisesta myynnistä, veroilmoituksista ja muista pesänhoitotoimenpiteistä sekä maksaa pesän velat, täyttää erityistestamentit ja suorittaa aikanaan jako-osuudet pesän osakkaille.

Ylivelkaisissa kuolinpesissä, joissa velat ovat suuremmat kuin pesän varat, pesänselvittäjän keskeisimmät tehtävät ovat velkojien ja velkojen suuruuden selvittäminen ja velanmaksusta sopiminen velkojien kanssa.

Valtuudet

Pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kaikissa asioissa. Hän on oikeutettu tarvittaessa myymään pesän omaisuutta, kiinteää omaisuutta kuitenkin vain osakkaiden suostumuksella tai oikeuden luvalla. Sen jälkeen, kun pesänselvittäjä on määrätty, ainoastaan hänellä on oikeus ajaa tuomioistuimessa kannetta kuolinpesän puolesta ja muutoinkin edustaa kuolinpesää.

Ellei pesänjakaja saa velkojen maksua soviteltua ylivelkaisessa pesässä, pesänjakajalla on oikeus päättää velkojen maksusta jako-osuuspäätöksellä. Velkojen maksussa noudatetaan samaa järjestystä kuin konkurssissa ja ulosotossa (ks. Laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä, www.finlex.fi). Pesänselvitysvelat maksetaan kuitenkin ennen muita velkoja.

Pesänselvittäjällä on oikeus nostaa pesästä korvaus kuluistaan ja kohtuullinen palkkio työstään. Palkkion määrään vaikuttavat

pesän laatu ja laajuus, ja
tehtävän suorittamiseen käytetty työaika.

Pesänselvittäjä tulee toimia puolueettomasti, joten hän ei voi ryhtyä avustamaan yksittäistä pesän osakasta. Pesänselvittäjä on toimistaan vastuussa kuolinpesän velkojille ja osakkaille perintökaaren 19 luvun säännösten mukaisesti ja hänen on annettava osakkaille tilitys pesän varojen hoidosta.

Pesänselvittäjä voi toimia myös pesänjakajana, jos oikeus on hänet myös siihen tehtävään määrännyt, taikka jos osakkaat pyytävät häntä toimittamaan jaon eikä toista ole pesänjakajaksi määrätty.

Metsävähennys perinnönjaossa ja lahjassa

Metsävähennys on metsänomistajien käytössä oleva merkittävä verosuunnittelun väline (tuloverolaki 1535/1992, 55 §). Metsävähennys koskee 1.1.1993 jälkeen vastikkeellisella saannolla, kuten kaupalla, hankittuja metsiä. Omistaja voi vähentää enintään 60 prosenttia metsän hankintamenosta metsätalouden verovuoden pääomatuloista. Kauppahinnan lisäksi metsän hankintamenoon luetaan esimerkiksi varainsiirtovero, lainhuudatuskulut, kauppakirjan tekokulut, kaupanvahvistajan palkkio ja tila-arviokulut.

Edellytykset

Vähennyksen hyödyntäminen on mahdollista, kun tilalta tulee esimerkiksi puuta myymällä verotettavaa pääomatuloa. Käytännössä puhutaan tuhansien eurojen veroedusta. Jotta vähennyksen voi tehdä, vuotuisen vähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa. Se edellyttää, että verovuonna on kertynyt metsävähennyskiinteistöltä vähintään 2 500 euroa metsätalouden veronalaista pääomatuloa.

Koska metsävähennysoikeus syntyy vain kiinteän omaisuuden kaupasta, metsää omistavan jakamattoman kuolinpesän sisällä tapahtuvat kuolinpesäosuuksien kaupat eivät muodosta vähennysoikeutta. Kuolinpesäosuuden kauppa on irtaimen omaisuuden kauppa. Jos henkilö ositus- tai perinnönjakotilanteissa käyttää metsän hankintaan osituksen tai perinnönjaon ulkopuolisia varoja, hänelle muodostuu käytettyjen varojen verran verovähennyspohjaa. Uutta hankintamenoa ja metsävähennyspohjaa ei muodostu silloin, kun ulkopuolisia varoja käytetään avioerossa osituksessa tasingon maksamiseen oman metsän omistuksessa pitämiseksi (KHO 11.10.2013/3251).

Metsävähennyksen siirtyminen

Metsänomistajan harkitessa metsätilan lahjoittamista tai kuolinpesän osakkaiden suunnitellessa jakoa, on syytä pohtia toimen vaikutus metsävähennykseen. Jos saanto on vastikkeeton, uutta metsävähennystä ei muodostu. Lahja- tai perintöverotusarvo tai maksettu lahja- tai perintövero ei voi olla metsävähennyksen perusteena. Metsänomistajalta käyttämättä jäänyt osuus metsävähennyspohjasta siirtyy kuitenkin uudelle omistajalle, kun omistusoikeus siirtyy esimerkiksi lahjana, perintönä tai avio-oikeuden perusteella. Uudella omistajalla on siis sama oikeus metsävähennyksen tekemiseen kuin edellisellä omistajalla olisi ollut. Lahjanluonteisessa tilakaupassa uudelle omistajalle siirtyy edellisen omistajan käyttämättömästä metsävähennyksestä lahjan suhteellisen osuuden mukainen osuus ja maksettu kauppahinta muodostaa uutta vähennyspohjaa.

Edellisen omistajan käyttämätön metsävähennysoikeus siirtyy myös, kun kyseessä on vainajan metsäomaisuuden siirtyminen kuolinpesälle, kuolinpesän metsäomaisuuden jako määräosin osakkaille verotusyhtymänä hallittavaksi, verotusyhtymän yhteisomistuksen purkautuminen sopimuksella tai kiinteistötoimituksella sekä puolisoiden yhteisen metsätalouden harjoittamisen päättyminen toisen puolison kuoleman takia.

Annamme mielellämme lisätietoja metsävähennyksestä. Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai sovi tapaamisesta. Asianajotoimisto ACTAS Oy:n lakimiehet palvelevat Tampereella, Sastamalassa, Valkeakoskella ja Lempäälän Ideaparkissa.

Lakimies edunvalvojan sijaisena

Vajaavaltaiselle määrätty edunvalvoja on esteellinen hoitamaan asiaa, jossa vastapuolena on edunvalvoja itse, edunvalvojan puoliso tai lapsi taikka joku, jota edunvalvoja edustaa. Edunvalvoja on esteellinen myös silloin, kun edunvalvojan ja hänen päämiehensä edut saattavat muusta syystä joutua asiassa ristiriitaan keskenään. Oikeustoimi, jonka tekemiseen edunvalvojalla ei ole ollut kelpoisuutta, ei sido päämiestä.

Edunvalvojan sijainen

Edunvalvojan sijainen tarvitaan useimmiten edunvalvojan ja päämiehen välisissä rikosasioissa, kaupoissa, osituksissa ja perinnönjaossa, joissa päämies ja edunvalvoja ovat molemmat kuolinpesän osakkaita. Nämä tehtävät vaativat usein vahvaa lainopillista osaamista sekä mahdollisesti avustamista oikeudenkäynnissä tai muissa viranomaisissa. Useimmiten yksityisellä tai yleisellä edunvalvojalla ei ole tällaiseen pätevyyttä, vaan he joutuvat tekemään asianajajan kanssa erikseen toimeksiantosopimuksen oikeudenkäyntiä tai muuta oikeustointa varten.

Monikaan ei tule varmaan ajatelleeksi, että sopivin henkilö edunvalvojan sijaisen tehtävään olisikin lakimies. Haettaessa suoraan asianajajaa tai lakimiestä tällaiseen edunvalvojan tehtävään, säästyy todennäköisesti aikaa ja rahaa, kun tämä pystyy hoitamaan tehtävän kaikilta osin itse. Yhteydenpito on myös helpompaa ilman välikäsiä ja tehtävä voi edetä nopeammin ratkaisuun.

Luvanvaraiset toimet

Kaikissa tapauksissa edunvalvojan tai edunvalvojan sijaisen taikka Digi- ja väestötietoviraston (ent. maistraatin) luvan hakeminen oikeustoimeen ei ole edes tarpeen, jos osapuolten kesken pystytään sopimaan asioista. Perinnönjakoa varten määrätty pesänjakaja voi toimittaa perinnönjaon ilman, että lopputulosta tarvitsisi hyväksyttää Digi- ja väestötietovirastossa. Vanhus, joka ei ehkä täysin ymmärrä taloudellisia asioitaan, voi olla kykenevä tekemään oikeustoimen, mikäli kaikki tulevat perilliset ja siten potentiaaliset oikeustoimen riitauttajat ovat mukana häntä siinä neuvomassa.

Suostumus tehtävään

Edunvalvojan tehtävää varten tarvitaan ehdotetulta henkilöltä suostumus. Lakimiehillämme on laaja osaaminen eri oikeudenaloilta ja kaikki asianajajamme ja lakimiehemme ovat käytössänne, lisätietoja voi tiedustella lakimiehiltämme.

Avioehtosopimus

Avioehtosopimuksen merkitys

Aviopuolisoiden varallisuussuhteet määräytyvät avioliittolain (13.6.1929/234) säännösten mukaisesti. Kumpikin puoliso pitää avioliitosta riippumatta oman omaisuutensa ja omat velkansa, mutta kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen (omaisuuden säästöön = varat – velat). Avio-oikeuden perusteella puolisot tai, jos puoliso on kuollut, tämän perilliset, saavat puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä, ellei jostakin poikkeussäännöstä muuta johdu. (Avioliittolaki löytyy osoitteesta: www.finlex.fi)

Avio-oikeus ei sellaisenaan rajoita puolison oikeutta määrätä omaisuudestaan avioliiton aikana. Avioliiton purkauduttua voidaan kuitenkin määrätä sellainen lahja palautettavaksi, jolla puoliso on aiheuttanut avio-oikeuden alaisen omaisuuden vähenemisen ja lahjansaaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää tästä oikeuden loukkauksesta (avioliittolaki 40 a §). Omaisuuden osituksessa voidaan myös määrätä maksettavaksi vastiketta mm. sillä perusteella, että puoliso on jollakin oloihinsa soveltumattomalla tavalla aiheuttanut avio-oikeuden alaisen omaisuutensa oleellisen vähenemisen (avioliittolaki 94 §).

Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen puoliso saisi perusteetonta taloudellista etua (avioliittolaki 103 b §). Toisen puolison kuoltua leski, joka omistaa yli puolet yhteenlasketusta säästöstä, voi yksipuolisesti määrätä, että hän ei suorita avio-oikeuden edellyttämää tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille (avioliittolaki 103 §). Samalla tavoin puoliso voi suojata omaisuutensa silloin, jos toisen puolison omaisuus luovutetaan konkurssiin.

Avioehtosopimuksella voidaan avio-oikeus sulkea pois kokonaan tai osittain. Sopimuksella voidaan esim. määrätä, että avio-oikeus suljetaan pois vain siinä tapauksessa, että avioliitto päättyy avioeroon, jolloin toisen puolison kuollessa avio-oikeus on voimassa (KKO 2000:100). Avioehtosopimustakin voidaan sovitella, jos sen noudattaminen johtaisi kohtuuttomuuteen.

Avioehtosopimuksen tekeminen

Kihlakumppanit voivat ennen avioliiton solmimista ja aviopuolisot avioliiton aikana tehdä erityiset muotovaatimukset täyttävän avioehtosopimuksen, jossa määrätään, että jommallakummalla puolisolla ei ole avio-oikeutta kaikkeen tai johonkin toisen puolison omaisuuteen. Avioehtosopimus voidaan kumota ainoastaan uudella avioehtosopimuksella.

Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti ja vajaavaltainen tarvitsee siihen holhoojansa suostumuksen. Käytännössä avioehtosopimukseen otetaan myös todistajien allekirjoitukset.

Digi- ja väestötietovirasto (ent. Maistraatti) rekisteröi avioehtosopimuksen, jonka jälkeen avioehto on voimassa. Rekisteröinti voidaan suorittaa jokaisen Digi- ja väestötietoviraston toimesta, eli alueellisia toimivaltarajoituksia rekisteröinnin suhteen ei ole. Avioehtosopimusta ei rekisteröidä sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille. Digi- ja väestötietovirasto perii avioehtosopimuksen rekisteröinnistä 49 euroa. (Katso ajantasaiset tiedot Digi- ja väestötietovirasto sivuilta: https://dvv.fi/avioehto)

Annamme mielellämme lisätietoja avio-oikeudesta ja avioehdon laatimisesta sekä omaisuuden osituksesta. Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai sovi tapaamisesta. Asianajotoimisto ACTAS Oy:n lakimiehet palvelevat Tampereella, Sastamalassa, Valkeakoskella ja Lempäälän Ideaparkissa.

Artikkelia päivitetty 8.6.2020.

Keskinäinen testamentti

Lakimääräinen perimysjärjestys

Perintökaaren mukainen perimysjärjestys on seuraava:

Ensimmäisellä sijalla ovat rintaperilliset (lapset, lapsenlapset jne.) siten, että ensin perii lapsi ja jos lapsi on kuollut, hänen osuutensa menee hänen lapsilleen (lapsenlapset) tai, ellei lapsenlapsia ole, jakautuu muiden lasten kesken.
Ellei rintaperillisiä ole, perintö menee aviopuolisolle, joka ei kuitenkaan voi testamentilla määrätä puolisoltaan perimästä omaisuudesta, joka menee lesken kuoleman jälkeen ensiksi kuolleen puolison perillisille
Jos perittävä ei ollut naimissa eikä hänellä ollut rintaperillisiä, perintö menee perittävän vanhemmille. Kuolleen isän tai äidin osa menee sisaruksille ja kuolleen sisaruksen osalta tämän jälkeläisille
Ellei vanhempia, sisaruksia tai näiden jälkeläisiäkään ole elossa, perintö menee isovanhemmille tai heidän lapsilleen (sedät ja tädit). Perittävän serkut eivät enää peri.
Ellei serkkuja läheisempiä sukulaisia ole eikä vainajalla ollut testamenttia, menee perintö valtiolle.

Yleistä testamentista

Testamentti laaditaan kuoleman varalta sisältäen testamentintekijän viimeisen tahdon siitä, miten hänen varallisuutensa suhteen on hänen kuolemansa jälkeen meneteltävä. Testamentilla voidaan poiketa lakimääräisestä perimysjärjestyksestä tai antaa lakimääräistä perimysjärjestystä täydentäviä määräyksiä kuten sulkea perillisen aviopuolison avio-oikeus perintönä tulevasta omaisuudesta. Testamentti voi sisältää ensisijaisen ja toissijaisen saajan, mutta toissijaissaajaa pidemmälle ei omaisuuden siirtymisestä voi sitovasti määrätä (sääntöperinnön kielto). Omaisuuden voi kuitenkin testamentata esim. tiettyä tarkoitusta varten perustettavalle säätiölle, joka on eri asia kuin sääntöperintö.

Erityistestamentilla määrätään tietty, testamentissa esinekohtaisesti määritelty osa testamentintekijän varallisuudesta testamentinsaajalle. Tällainen testamentti täytetään vainajan ja pesän velkojen kattamisen jälkeen ennen perinnönjakoa.

Yleistestamentilla määrätään jäämistö kokonaan tai sen tietty, testamentissa määritelty murto-osa, testamentinsaajalle. Yleistestamentinsaaja on kuolinpesän osakas ja käyttää siten kaikkia perillisasemaan liittyviä oikeuksia.

Testamentin voi omaisuudestaan tehdä jokainen 18 vuotta täyttänyt ja nuorempikin, jos hän on ollut tai on avioliitossa. 15 vuotta täyttänyt voi tehdä testamentin siitä omaisuudestaan, jonka hän on omalla työllään ansainnut. Testamentin tekijältä edellytetään riittävää ymmärrystä ja arvostelukykyä testamentin merkityksestä. Testamentin pätevyys edellyttää, että se on laadittu tarkasti seuraavia muotomääräyksiä noudattaen:

Testamentti on tehtävä kirjallisesti (suullinen testamentti on pätevä vain poikkeuksellisesti ns. hätätilatestamenttina).
Testamentin tekijän tulee allekirjoittaa testamentti kahden todistajan ollessa samanaikaisesti läsnä. Heidän tulee tietää, että kysymyksessä on testamentti, vaikka testamentin sisältöä ei heille tarvitsekaan näyttää. Todistajien on merkittävä nimikirjoituksensa oheen ammattinsa ja asuinpaikkansa samoin kuin todistamisen paikan ja ajan.

Testamentin todistajien on oltava vähintään 15 vuotta täyttäneitä, riittävän ymmärryksen omaavia ja esteettömiä. Todistaja ei saa olla testamentintekijän lähisukulainen, joihin luetaan setiä ja tätejä ja sisarusten lapsia läheisemmät sukulaiset lankoja, vävyjä ja anoppeja myöten. Todistajana ei voi olla myöskään kukaan, joka on yhtä läheinen testamentin edunsaajan sukulainen.

Testamentin tekijä voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä testamentin esimerkiksi hävittämällä tai repimällä testamentin. Vanhempi testamentti voidaan kumota ja peruuttaa tekemällä uusi testamentti kaikkia muotomääräyksiä noudattaen.

Keskinäisen testamentin tekeminen

Käytännössä yksi yleisimpiä testamenttityyppejä on aviopuolisoiden välinen keskinäinen testamentti. Keskinäinen testamentti voi olla joko omistusoikeustestamentti tai hallintaoikeustestamentti. Omistusoikeustestamentilla siirtyy omistusoikeus, hallintaoikeustestamentilla ainoastaan hallintaoikeus vainajan omaisuuteen leskelle. Tässä käsitellään vain keskinäisen hallintaoikeustestamentin tekemistä mm. siitä koituvien veroetujen vuoksi. Leski ei maksa lainkaan perintöveroa ja lapsetkin maksavat yleensä huomattavasti vähemmän kuin jos testamenttia ei olisi, sillä perintöverotusarvosta vähennetään lesken hallintaoikeuden pääomitettu arvo. Hallintaoikeustestamentin toteuttamiseen löytyvät oikeusohjeet perintökaaren 12 luvusta, joten niitä ei tarvitse yksityiskohtaisesti testamenttiin kirjoittaa.

Omistusoikeustestamenttiin voidaan liittää myös ehto, jonka mukaan testamentinsaaja voi valita, vastaanottaako hän testamentin kokonaan omistusoikeudella vai esim. osittain hallintaoikeudella. Tämä mahdollistaa esimerkiksi perintöverosuunnittelua vielä perunkirjoitusvaiheessa.

Rintaperillisellä on oikeus testamentista huolimatta aina saada lakiosansa, joka on puolet normaalista perintöosasta. Lesken oikeus olla maksamatta osituksessa tasinkoa voi kuitenkin tosiasiassa estää lakiosan saamisen tai vähentää sitä silloin, kun leski omistaa yli puolet puolisoiden yhteenlasketusta varallisuudesta. Joka tapauksessa testamentissa kannattaa mainita, että leski voi suorittaa lakiosan rahassa eikä perillinen voi vaatia sitä esim. osuutena vainajalle kuuluneesta kiinteistöstä.

Keskinäinen hallintaoikeustestamentti sopii aviopuolisoille, joilla molemmilla on rintaperillisiä. Jos vain toisella puolisolla on rintaperillisiä, on syytä harkita omistus- ja hallintatestamentin yhdistelmää, jonka laatimiseksi on syytä ottaa yhteyttä lakimieheen. Perintöön ja testamenttiin liittyvien seikkojen perusteellisempi selvittäminen ei ole tässä yhteydessä mahdollista. Perintökaaren säännökset löytyvät osoitteesta www.finlex.fi.