Liikenne ja kuljetus – Asianajotoimisto ACTAS Oy

Jäin kiinni ylinopeudesta, mitä teen?

Jos ylinopeutesi on 3 km/h varmuusvähennyksen jälkeen enintään 6 km/h, niin voit saada kirjallisen huomautuksen, joka ei aiheuta toimenpiteitä. Muussa tapauksessa voit odottaa saavasi liikennevirhemaksun tai sakon. Kesäkuussa 2020 tuli voimaan uusi tieliikennelaki, joka vaikutti olennaisesti ylinopeusrikkomusten seuraamuksiin. Myös sakotusmenettelyä ja ajokieltoa koskeviin säännöksiin on viimeisten viiden vuoden aikana tullut merkittäviä muutoksia. Tämä kirjoitus ei ole täydellinen selostus liikennevirhemaksusta tai sakotusmenettelystä, mutta tarvittaessa neuvomme lisää.

Mitä seuraa, jos olen jäänyt kiinni ylinopeusrikkomuksesta

Enintään 20 km/h ylinopeudesta (mopoilijalle enintään 15 km/h ylinopeudesta) seuraa pääsääntöisesti liikennevirhemaksu, ellei tekoa katsota liikenneturvallisuuden vaarantamisrikokseksi. Liikennevirhemaksun määrä riippuu ylinopeuden suuruudesta ja on vähintään 100 ja enintään 200 euroa. Tarkemmat liikennevirhemaksua koskevat ohjeet löytyvät Traficomin sivustolta.

Jos ylinopeus on suurempi kuin 20 km/h tai on ylitetty pihakadulla tai kävelykadulla voimassa oleva 20 km/h nopeusrajoitus, niin liikennevirhemaksua ei saa määrätä. Silloin poliisin on harkittava, onko teko rikoslain 23 luvun 1 §:n edellyttämällä tavalla ollut omiaan aiheuttamaan vähäistä suurempaa vaaraa toisen turvallisuudelle, jolloin kysymys on liikenneturvallisuuden vaarantamisrikoksesta.

Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta voi seurata sakkoa tai enintään 6 kuukauden vankeusrangaistus, käytännössä yleensä sakkorangaistus, ellei tekoon liity toista vakavampaa rikosta kuten vamman- tai kuolemantuottamus. Sakon määrä riippuu ylinopeuden suuruudesta ja nopeusrajoitusalueesta, poliisin ohjeelliset sakkotaulukotkin löytyvät Traficomin sivustolta.

Mitä on hyvä tietää sakotusmenettelystä?

Liikennevirhemaksusta annetaan päätös 30 päivän kuluessa rikkomuksesta. Jos rikkomus on havaittu automattisessa kameravalvonnassa, poliisi yleensä tiedustelee ensin ajoneuvon omistajalta, haltijalta tai käyttövastaavalta, kuka on ajoneuvoa kuljettanut.

Sakkomenettelyssä kysymys voi olla sakkomääräyksestä, sakkovaatimuksesta, rangaistusvaatimuksesta tai rangaistusmääräyksestä. Menettely edellyttää kaikissa tapauksissa, että rikkomuksesta epäilty luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen sakotusmenettelyssä. Suostumus ei merkitse itse sakon hyväksymistä ja sen voi kirjallisesti peruuttaa niin kauan, kuin asiaa ei ole ratkaistu. Silloin asia siirtyy syyteharkintaan.

Jos ylinopeus on huomattava, yleensä yli 50 km/h, niin poliisi antaa asian yleensä syyttäjälle, joka harkitsee syytettä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Jos sellainen haaste tulee tiedoksi, on syytä ottaa yhteyttä asianajajaan.

Kuinka toimin, jos haluan kiistää saamani liikennevirhemaksun tai sakon?

Liikennevirhemaksu on hallinnollinen seuraamus, josta voi tehdä oikaisuvaatimuksen liikennevirhemaksun määränneelle viranomaiselle, joka voi olla poliisi, rajavartiolaitos ja eräissä asioissa Tulli. Tarkemmat oikaisuvaatimuksen ohjeet ja osoitteet annetaan liikennevirhemaksua koskevassa päätöksessä.

Miten oikaisuvaatimus liikennevirhemaksusta tehdään?

Liikennevirhemaksua koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti (sähköpostikin riittää) 30 päivän kuluessa liikennevirhemaksun tiedoksiannosta ja siinä on ilmoitettava päätös, johon vaaditaan oikaisua, sekä se, mitä ja millä perusteilla oikaisua vaaditaan. Jos oikaisuvaatimusta ei hyväksytä, siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa oikaisupäätöksen tiedoksisaamisesta.

Entä miten sakkorangaistus määrätään?

Tämä on vähän monimutkaisempi asia. Sakkomääräystä ei voida antaa, jos rangaistus on yli 20 päiväsakkoa tai epäilty pyytää päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen muuttamista. Silloin annetaan sakkovaatimus, joka lähetetään syyttäjän vahvistettavaksi rangaistusmääräyksellä. Epäilty voi vielä tässä vaiheessa esittää syyttäjälle selvitystä sakotuksen perusteista.

Jos epäilty ei anna lainkaan suostumusta sakkomenettelyyn, niin hänelle voidaan silti antaa tiedoksi rangaistusvaatimus, siltä varalta, että hän maksamalla sakon hyväksyisi sakkomenettelyn. Silloin asia ratkaistaan rangaistusmääräyksellä. Muussa tapauksessa syyttäjä päättää syytteen nostamisesta käräjäoikeudessa, joka aikanaan käsittelee sakotusasian joko kirjallisessa menettelyssä tai käräjäoikeuden istunnossa.

Miten haetaan muutosta sakotusasiassa?

Sakkovaatimus ja rangaistusvaatimus eivät ole sellaisia päätöksiä, joista voisi valittaa. Poliisin antamaan sakkomääräykseen voi hakea muutosta käräjäoikeudelta 30 päivän kuluessa sakkomääräyksen tiedoksiannosta. Jos epäilty on tyytymätön vain päiväsakon rahamäärään, siitä voi esittää selvityksen asianomaiselle syyttäjälle 2 viikon kuluessa sakkomääräyksen antamisesta. Rangaistusmääräykseen voi hakea muutosta käräjäoikeudelta 60 päivän kuluessa suostumuksen antopäivästä, kuitenkin aina 30 päivän kuluessa määräyksen antamisesta.

Millä perusteella sakotukseen voi hakea muutosta?

Jos on varma siitä, että poliisin esittämä selvitys liikennevirhemaksun perusteesta on virheellinen, niin pitää tietenkin hakea muutosta. Jos esimerkiksi automattivalvontaan perustuva sakko tai liikennevirhemaksu kuuluisi henkilölle, joka on autoa lainannut, niin poliisille on syytä ilmoittaa oikea kuljettaja. Kysymys ei ole pelkästään yhdestä sakosta tai maksusta, sillä yli 10 km/h ylinopeudesta annetut sakot ja liikennevirhemaksut vaikuttavat toistuvien rikkomusten perusteella määrättävään ajokieltoon.

Tieliikennelain uudistus johti myös siihen kummalliseen tilanteeseen, että yli 20 km/h ylinopeus voi jäädä kokonaan rankaisematta silloin, jos teko ei ole ollut omiaan aiheuttamaan vähäistä suurempaa vaaraa. Ensimmäinen tällainen tapaus on tutkittu Pohjois-Savon käräjäoikeudessa ja asiaan saataneen jossakin vaiheessa hovioikeuden ratkaisu.

Etenkin automaattisessa kameravalvonnassa voi poliisin olla vaikea pelkän kuvan ja ajankohdan perusteella osoittaa teon vaarallisuutta, minkä vuoksi näissä tilanteissa epäillyn olisi perusteltua valittaa sakosta. Toisaalta ei poliisikaan saisi sakkoa tarjota, jos selkeästi kysymys on teosta, josta ei rangaista.

Poliisin ohjeistuksessa ei ole otettu edellä mainittua ongelmaa huomioon, vaan esimerkiksi Traficomin sivustolla olevan poliisin ohjeen mukaan yli 20 km/h ylinopeuksista seuraisi aina vähintään päiväsakkorangaistus.

Risto Tuori

Asianajotoimisto ACTAS Oy:n asianajajat avustavat kaikissa liikennerikosasioissa.

Yksityistien tiemaksujen perintä

Yksityistien käyttäjät maksavat tiemaksuja heille määrättyjen tieyksiköiden tai käyttömaksujen perusteella. Tiekunnan kokous hyväksyy maksuunpanoluettelon, joka osoittaa kunkin tienkäyttäjän tie- tai käyttömaksu suuruuden. Maksut ovat perittävissä samassa järjestyksessä kuin verot ja muut julkisoikeudelliset saatavat. Tarkemmat tiedot tie- ja käyttömaksujen määrämisestä löytyvät yksityistielaista.

Maksujen perintä on tarkoituksenmukaista aloittaa vapaamuotoisen perinnän periaattein, toisin sanoen maksumuistutusten lähettämisellä. Maksumuistutus voidaan toimittaa tieosakkaalle suullisesti, puhelimitse, sähköpostilla tai kirjeellä. Muistutuslaskusta voidaan periä viiden euron muistutusmaksu (L Saatavien perinnästä 10 a §).

Maksamaton tiemaksu peritään maksuunpanoluettelon otteen perusteella ja käyttömaksu maksuunpanoluettelon tai tiekunnan, toimitsijamiehen tai hoitokunnan muutoin vahvistaman määräyksen perusteella samoin kuin niiden erääntymispäivästä suoritettava kuuden prosentin vuotuinen korko ja kohtuulliset perintäkulut. Maksut, korko ja perintäkulut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).(ks. oikeus.fi / ulosotto).

Määrämuotoiseen ulosottohakemukseen merkitään saatavan pääoma, eräpäivä, viivästyskorko sekä mahdolliset perintäkulut. Ulosottohakemuksessa on lisäksi mainittava tiekunnan maksuunpanoluettelo sekä sitä koskevat tiedot – luettelo tai sen ote on toimitettava kuitenkin vain silloin, jos ulosottomies sitä pyytää.

Kiinteistön panttivastuu tiemaksuista

Yksityistielain mukaan tieosakkaan kiinteistö on panttina yksityistielain mukaisista maksuista ja niiden koroista. Tämä lakisääteinen panttioikeus on ilmoitettava kirjattavaksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin vuoden kuluessa saamisen syntymisestä – muutoin panttioikeus raukeaa (maakaari 20:2). Tiemaksujen perinnässä ei siten sovi viivytellä.

Lakisääteistä panttioikeutta ei kirjata, jos

1) ilmoitusta ei ole tehty säädetyssä ajassa,

2) joku muu kuin velallinen on luovutuksen nojalla hakenut lainhuutoa kiinteistöön ennen ilmoituksen tekemistä eikä hän anna suostumustaan oikeuden kirjaamiseen,

3) kiinteistöön ulosmittauksesta tai turvaamistoimesta taikka kiinteistön omistajan konkurssista on tehty merkintä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin ennen ilmoituksen tekemistä, tai

4) kiinteistö ei lain nojalla vastaa saamisesta tai kirjausta ei muutoin voida tehdä.

Lakisääteinen panttioikeus kirjataan vain, mikäli perittävä tiemaksu on suurempi kuin 1000 euroa. Maanmittaustoimistolle toimitettavassa ilmoituksessa on mainittava kiinteistö, joka vastaa saamisesta; saamisen rahamäärä ja sen syntymisen ajankohta; velallinen; velkoja ja tämän yhteystiedot; sekä saamisen peruste ja se lainkohta, jonka nojalla lakisääteistä panttioikeutta vaaditaan.

Onko tie- tai käyttömaksusta mahdollista valittaa?

Jos tiekunnan osakas katsoo, että tiemaksu on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti, hänen voi ensinnäkin kuukauden kuluessa päätöksestä vaatia asian käsittelyä uudelleen tiekunnan kokouksessa. Yleisesti tiekunnan kokouksen päätöksistä valitetaan käräjäoikeuteen, jolloin valitusaika on 3 kuukautta. Tiemaksut voidaan myös saattaa yksityistietoimituksen käsiteltäviksi. Käräjäoikeus voi ennen asian ratkaisua määrätä täytäntöönpanokiellon.

Jos toimitsijamiehen tai hoitokunnan määräämästä käyttömaksusta on erimielisyyttä, se on saatettava tiekunnan kokouksen ratkaistavaksi. Vasta tiekunnan päätöksen mukainen käyttömaksu on ulosottokelpoinen.

Mikäli kiinteistö vaihtaa omistajaa, vastaa uusi omistaja tiemaksusta vain, jos sen etuoikeus oli ilmoitettu lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin (käytännössä ei koskaan alle 1000 euron tiemaksuista).

Tie- ja käyttömaksut vanhentuvat viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona ne on määrätty. Vanhentuminen ei kuitenkaan estä suorituksen saamista saatavan panttina olevasta tai ulosmitatusta velallisen omaisuudesta.

Jos tie- tai käyttömaksua ei saada perittyä, tiekunnalle syntyvä luottotappio katetaan normaalisti muilta osakkailta perittävillä tiemaksuilla.

Asianajaja, OTL Risto Tuori

Annamme mielellämme lisätietoa aiheesta. Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai sovi tapaamisesta. Asianajotoimisto ACTAS Oy:n lakimiehet palvelevat Tampereella, Sastamalassa, Valkeakoskella ja Lempäälän Ideaparkissa.

Autokaupan purkaminen ja ostajan käyttöhyöty

austaa kuluttajansuojasta

Kuluttajansuojalaissa ei ole tarkempia säännöksiä siitä, miten kaupan purkautuessa määritellään ostajan hyväkseen saama käyttöhyöty. Siihen Kuluttajan sovelletaan kuluttajansuojalain 5 luvun 29 §:n nojalla kauppalain säännöksiä.

Kauppalaki 65 § 1 momentissa säädetään seuraavaa: Jos kauppa puretaan, ostajan on luovutettava myyjälle tavarasta saamansa tuotto sekä maksettava kohtuullinen korvaus, mikäli hänellä on ollut tavarasta muuta hyötyä.

Käyttöhyödyn tarkemmasta laskentatavasta ei ole olemassa lainsäädäntöä eikä yksityiskohtaista oikeuskäytäntöä. Kuluttajariitalautakunta on käyttöhyödyn arvon määrittämisessä lähtenyt yleensä ostajan hallinta-aikana ajetuista kilometreistä ja käytettävissä olleesta ajasta. Käyttöhyötyä alentavana tekijänä on voitu ottaa huomioon esim. se, että auto on ollut usein korjattavana. Näin todettiin esimerkiksi ratkaisussa 6.4.2009 dnro 4276/33/07.

Saksassa on jo vuonna 1991 korkein oikeus (BGH) hyväksynyt käyttöhyödyn laskentakaavan, joka oli myös vuonna 2014 käsitellyssä tapauksessa (BGH 9.4.2014), jossa oli kysymys ainoastaan arvonlisäverosta. Laskentakaava on seuraavanlainen:

Bruttokauppahinta x ajokilometrit
____________________________________
odotettavissa olevat ajokilometrit

Bruttokauppahinta = ajoneuvon myyntihinta varusteineen sekä auto- ja arvonlisäveroineen.

Ajokilometrit = ostajan hallinta-aikana ajetut kilometrit. Lähtökohtaisesti ne perustuvat kauppakirjaan ja auton luovutustarkastukseen, ellei ole perusteltua syytä epäillä lukeman luotettavuutta.

Odotettavissa olevat ajokilometrit = Ajoneuvon laadun perusteella arvioituun elinkaareen perustuva todennäköinen ajokilometrimäärä vähennettynä ostohetken kilometrimäärällä. Elinkaaren voidaan katsoa päättyvän silloin, kun autoon todennäköisesti joudutaan tekemään sellaiset korjaukset, joiden arvo ylittää ajoneuvon jäännösarvon. Kuluttajariitalautakunnan vakiintuneessa käytännössä autojen elinkaareksi on laadusta ja hinnasta riippuen arvioitu yleensä 250.000–300.000 km.

Laskentakaavan soveltaminen Saksan esimerkkitapauksessa uutena ostetun ajoneuvon kauppahinta oli 75.795 euroa, ostajan ajamat kilometrit 24.356 ja auton elinkaareksi määritelty 250.000 kilometriä. Laskentakaavan perusteella ostajan saaman käyttöhyödyn arvo oli 7.384,25 euroa (0,30 euroa/km). Käyttöhyöty on siis sitä suurempi, mitä arvokkaammasta autosta on kysymys. Esimerkiksi uutena 30.000 euron arvoisena ostetusta autosta saatu käyttöhyöty olisi saman kaavan mukaisesti vain 0,12 euroa kilometriltä:

Kauppahinta 30.000,00 € x ajokilometrit 1000
_______________________________________________________ = 120,00 € (0,12 €/km)
odotettavissa olevat ajokilometrit 250000

Käytetyn ajoneuvon osalta odotettavissa oleva ajokilometrimäärä voidaan määritellä useallakin eri tavalla. Laskentakaavan lähtökohdaksi voidaan ottaa vastaavan uuden auton kauppahinta ja elinkaari, jolloin käyttöhyöty on sama kuin uudessa autossa. Edellä esitetyssä esimerkissä päädyttäisiin samaan 0,12 euron kilometrikohtaiseen arvoon, jos sekä auton arvo että odotettavissa oleva kilometrimäärä puolitetaan. Oikeudenmukaiseen lopputulokseen yleensä päästään myös, jos ko. automallin uutena myytävän auton elinkaaresta vähennetään ostohetken ajokilometrimäärä. Etenkin jo elinkaarensa loppupäässä tai sen ylittäneen ajoneuvon kaupassa odotettavissa oleva ajokilometrimäärä on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti ajoneuvon hinnan, kunnon ja siihen mahdollisesti tehtyjen korjausten perusteella.

Selvänä on pidetty, ettei ostajan vastuulle laskettava käyttöhyöty voi ylittää ajoneuvon kauppahintaa, koska silloin ostaja jäisi maksuvelvolliseksi myyjälle (näin myös Saksan oikeudessa: (Deutsches Autorecht 7/2014 s. 387). Näin voisi tapahtua silloin, jos ostajan hyväksi saamien ajokilometrien määrä ylittäisi käyttöhyödyn laskentaperusteena käytetyn odotusarvon.

Laskentamalli ei ole tarkoitettu millimetrintarkasti käytettäväksi, vaan suuntaviivaksi, jota voidaan tarkistaa kunkin tapauksen erityisten seikkojen perusteella. Kilometrikohtaisen arvon alennuksena tulisivat kysymykseen esimerkiksi käyttöhyötyä alentavat ajoneuvon käyttöä haittaavat viat ja puutteet ja toistuvat korjaamokäynnit.

Toisaalta ostajan hyödyksi on itse ajokilometrien ohella katsottava myös se, että vähänkin ajettu ajoneuvo on ollut milloin tahansa vapaasti ostajan käytettävissä. Näin erityisesti silloin, jos ostajan ajokilometrit ovat huomattavasti keskimääräistä alhaisemmat. Esimerkiksi autoedun laskennassa pidetään keskimääräisenä ajokilometrimääränä 18.000 kilometriä.

Laskentamalli ei sovellu yleisesti matkailuautojen ja -vaunujen käyttöhyödyn arviointiin ainakaan silloin, jos autoa tai vaunua on käytetty pitkiä aikoja pelkkään asumiseen.

Asianajaja, oik.lis. Risto Tuori on pitkäaikaisena Autoliiton lainopillisena asiamiehenä ja kuluttajariitalautakunnan varajäsenenä perehtynyt autokauppaa koskeviin kuluttajariitoihin.

Jäikö ylinopeussakotukseen aukko?

Lievimmistä ylinopeusrikkomuksista alettiin 1.6.2020 jakaa hallinnollisia liikennevirhemaksuja silloin, kun nopeusrajoitus on ylitetty enintään 20 km/h. Vanhan tieliikennelain liikennerikkomusta koskeva 103 § kumottiin, joten suurempia ylinopeuksia arvioitaisiin rikoslain 23 luvussa tarkoitettuna liikenneturvallisuuden vaarantamisrikoksena. Samalla rikesakot liikennerikkomusten seuraamuksena katosivat käytöstä.

Lainlaatijalta jäi kuitenkin huomaamatta, että tarkasti luettuna yli 20 km/h ylinopeuksista voi määrätä rangaistuksen vain, jos teko on aiheuttanut vähäistä suurempaa vaaraa. Se merkitsee, että 20 km/h suuremmasta, vain vähäistä vaaraa aiheuttavasta ylinopeudesta ei voisi määrätä kumpaakaan, ei sakkoa eikä liikennevirhemaksua.

Ylinopeuden aiheuttamaa vaaraa ei voi määritellä kiinteästi pelkän ylinopeusmittauksen perusteella, vaan se pitäisi aina tapauskohtaisesti perustella. Ongelma korostuu syksyin keväin, kun siirrytään kesänopeuksista talvinopeuksiin tai päinvastoin, ja tahattomat ylinopeudet lisääntyvät. Tyypillisesti vaarattomia ylinopeuksia ajetaan myös ns. tyhjällä moottoritiellä ja tietyömaarajoitusten alaisilla teillä silloin, kun mikään työ tai tien kunto ei alennettua nopeutta edellytä

Poliisin aiemmin noudattaman sakotusohjeen mukaan liikennerikkomukseksi oli pääsääntöisesti katsottava teko, jossa päiväsakkojen lukumäärä oli yksittäisestä teosta alle 12 pkpl Tällaisia tekoja saattoivat sakkotaulukon liukumat huomioon ottaen olla jopa 29 km/h ylinopeudet. Liukuma-asteikkoa voitiin käyttää, kun rikkomukseen liittyy sellaisia seikkoja, joiden perusteella rikkomusta kysymyksessä olevassa tapauksessa voidaan pitää tavallista lievempänä tai vakavampana.

Uusi tieliikennelaki ei periaatteessa voi millään tavalla vaikuttaa rikoslaissa säädettyjen liikennerikosten soveltamiseen. Vanhaa käytäntöä noudattaen jopa 29 km/h ylinopeus pitäisi jättää sakottamatta, ellei teosta ole aiheutunut vähäistä suurempaa vaaraa. Odotammekin mielenkiinnolla, milloin ensimmäiset 21 – 29 km/h ylinopeudet jäävät kokonaan rankaisematta.

Kuluttajariitalautakunta vai käräjäoikeus autokauppariidassa?

KULUTTAJAN VALINNAT – KÄRÄJÄOIKEUS VAI KULUTTAJARIITALAUTAKUNTA

Onko elinkeinonharjoittajalta ostamassasi kulutustavarassa tai kuluttajapalvelussa virhe? Viivästyikö toimitus? Eikö myyjä tai palveluntarjoaja ole valmis hyvittämään virhettä tai purkamaan kauppaa? Kaikissa näissä tapauksissa joudut pohtimaan eri vaihtoehtoja oikeusturvasi toteuttamiseksi. Silloin on tarpeen pyytää apua ammatikseen kuluttajariitoja käsittelevältä asianajajalta.

Voit saattaa elinkeinonharjoittajaan kohdistuvat vaatimuksesi joko tuomioistuimen tai kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Asian ratkaisee tuomioistuinmenettelyn ensimmäisessä asteessa (käräjäoikeudessa) yksi käräjätuomari, kuluttajariitalautakunnassa viiden jäsenen muodostama jaosto, jonka puheenjohtajana on lakimies ja jäsenet edustavat autoalan kuluttajia ja elinkeinonharjoittajia. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut ovat suosituksia, joita ei voida panna tuomioistuinratkaisun tavoin ulosottoteitse täytäntöön. Suuri osa elinkeinonharjoittajista kuitenkin noudattaa näitä suosituksia.

Autokauppariitoja ratkaiseva kuluttajariitalautakunnan jaosto käsittelee vuosittain satoja moottoriajoneuvojen ja veneiden kauppaan liittyviä riitoja, joten sen voidaan katsoa edustavan laajempaa kokemusta ja autoalan asiantuntemusta kuin satunnaisesti tällaisia asioita käsittelevä käräjätuomari. Toisaalta kuluttajariitalautakunta käsittelee asioita pelkästään kirjallisen aineiston perusteella, kun taas käräjäoikeus käsittelee asiat säännönmukaisesti suullisessa pääkäsittelyssä, jossa voidaan vastaanottaa myös henkilötodistelua.

Käräjäoikeuden tuomioon voidaan hakea muutosta hovioikeudessa, jos hovioikeus myöntää jatkokäsittelyluvan. Kuluttajariitalautakunta voi käsitellä asian uudelleen, jos sen menettelyssä on tapahtunut olennainen virhe. Kuluttajariitalautakunnassa kukin osapuoli vastaa itse omista asianajokuluistaan, käräjäoikeudessa pääsääntöisesti hävinnyt velvoitetaan korvaamaan voittaneen osapuolen kulut.

Käräjäoikeudessa käsiteltävässä asiassa voit saada asianajokulusi osaksi tai kokonaan oikeusapuna valtion varoista, jos välttämättömien kustannusten jälkeen käyttövarasi ovat enintään 600 – 1300 euroa. Oikeusapuhakemuksen voi tehdä asiaa hoitava lakimies.

Jos Sinulla on kotivakuutus tai, autoa koskevissa asioissa oikeusturvavakuutuksen sisältävä kasko- tai osakaskovakuutus, voit saada molemmissa instansseissa aiheutuviin omiin asianajokuluihisi korvausta vakuutusyhtiöltä. Vastapuolen kuluja eivät vakuutukset yleensä korvaa.