Skip to content

Yritystoiminnalla on aina tarkoitus

Länsimaisessa talousjärjestelmässä uskotaan, että kannattava yritystoiminta pitkällä tähtäimellä ylläpitää myös työllisyyttä ja koko kansantaloutta. Yritysmuodosta riippumatta kannattamaton toiminta aiheuttaa paitsi tappioita omistajille niin myös yritystoiminnan ja samalla sen työpaikkojen katoamisen. Yritystoiminnan harjoittajilla on yleensä myös muita tarkoitusperiä.

Osakeyhtiön osakkeenomistajat hakevat yhtiöön sijoittamalleen työlle ja pääomalle parasta tuottoa. Osuuskunnan tarkoituksena taas on harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että sen jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan ja/tai sen yhteistyökumppanien tarjoamia palveluita. Yksityisen elinkeinonharjoittajan tarkoituksena puolestaan on yleensä saada yritystoiminnalla itselleen ja perheelleen elanto. Heihin voidaan lukea myös yhä suurempi itsensä työllistäjiksi kutsuttujen joukko, johon kuuluu muun muassa freelancereita ja apurahansaajia (Tilastokeskus: Itsensä työllistäjät Suomessa 2013).

Vuosi sitten julkaistiin selvitys, jossa osuuskuntien vahvan aseman Suomen taloudessa katsottiin tuovan mukanaan haasteita talouden rakenteiden uudistamisessa (Omistus, omistajaohjaus ja määräysvalta suurissa suomalaisyrityksissä, Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 5 / 2014). Sen jälkeisessä julkisessa keskustelussa esitettiin jopa sellaisia ajatuksia, että osuuskunta voisi yritysmuotona kokonaan kadota.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy on viime vuoden lopulla pyytänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastoa selvittämään muun muassa sen, tarjoaako OP-ryhmä kuluttajille vakuutuksia alihintaan. Kysymys on OP-ryhmän bonusjärjestelmästä, jonka perusteella sen asiakkaan pankki- ja vakuutusasiakkuus kytketään yhteen. OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen pitää Ifin selvityspyyntöä hyökkäyksenä koko suomalaista osuustoiminta-aatetta vastaan (http://www.hs.fi/talous/a1450068787461).

S-ryhmän ohitettua päivittäistavarakaupan markkinaosuudessa Keskon muuttui median suhtautuminen S-ryhmään selvästi negatiivisemmaksi. Valio ja muut tuottajaosuuskunnat ovat saaneet oman osansa osuuskuntiin kohdistuvasta arvostelusta, kenties aiheestakin. Mutta salaliittoteorioihin uskoville tilanne näyttää siltä, mitä Karhinen on sanoiksi pukenut.

Pohjanmaalainen puhelinosuuskunta lopetti vuonna 2013 palvelujen tarjoamisen jäsenilleen ja päätti muuttaa toimintansa sijoitusosuuskunnaksi, jonka osuuksia myytäisiin kuin osakkeita, ja poistaen säännöistään kaikki jäsenpalvelujen käyttöön liittyvät määräykset. Päätöstä moitittiin välimiesoikeudessa, jossa esitettiin kahden professorin vastakkaiset käsitykset siitä, miten osuuskunnan tarkoitus määriteltiin ja oliko se tuolla sääntömuutoksella muuttunut. Välimiesoikeus totesi, ettei osuuskunnan tarkoitus ollut muuttunut, vaikka osuuskunta ei enää tarjonnutkaan palveluja jäsenilleen.

Sastamalassa toimiva puhelinosuuskunta toimi toisin. Se myi liiketoimintansa ja päätti jakaa varansa osuuskunnan jäsenille. Osuuskunta menetti osuuskuntalaissa ja säännöissä määritellyn tarkoituksensa, joten se saikin kadota. Osuuskunnan jäsenet saavat sentilleen sen, mitä heille osuuskunnan varoista kuuluu, eikä keinottelijoiden hinnoittelemaa alhaisempaa ”markkinahintaa”.

Risto Tuori, asianajaja, OTL