Velvollisuus työterveyshuollon järjestämiseen

Työnantajalla on velvollisuus työterveyshuollon järjestämiseen. Työterveyshuollon soveltamisalaan kuuluu sekä työ- että virkasuhteessa tehtävä työ. Työterveyshuoltolaissa (1383/2001) työterveyshuollon päämääriksi asetetaan työstä aiheutuvien terveysvaarojen ja -haittojen ennaltaehkäisy sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojeleminen ja edistäminen. Työterveyshuoltoa tarjotaan Suomessa 1,8 miljoonalle työntekijälle, joten sen merkitys kansalaisten terveydenhoitoväylänä on merkittävä. Sote-uudistus tuskin tulee merkittävästi vaikuttamaan työterveyshuollon sisältöön.

Työterveyshuolto on mahdollista järjestää terveyskeskuksen kautta, järjestämällä työterveyshuoltopalvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa tai hankkimalla tarvitsemansa palvelut muulta työterveyshuoltopalvelujen tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä. Jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä terveyspalveluja tarjoavia yksityisiä terveys- tai lääkäriasemia. Työnantajan ja työterveyshuollon palvelujen tuottajan on tehtävä työterveyshuollon järjestämisestä kirjallinen sopimus, josta lain mukaan on käytävä ilmi työterveyshuollon yleiset järjestelyt sekä palvelujen sisältö ja laajuus. Mikäli työnantaja järjestää työterveyshuollon palvelut itse, on sen sopivalla tavalla kuvattava työterveyshuollon järjestämisen ja laajuuden periaatteet. Ennen päätöksen tekemistä tulee työnantajan toimia yhteistoiminnassa työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa ja käsitellä asiaa esim. työsuojelutoimikunnassa, työsuojeluvaltuutetun kanssa tai muuten yhdessä henkilöstön kanssa.

Korvaus työterveyshuollon kustannuksista

Työnantajalla on oikeus korvaukseen työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka I: ehkäisevä toiminta ja työntekijöiden työkykyä ylläpitävä toiminta). Mikäli työnantaja järjestää työterveyshuollon lisäksi työntekijöilleen sairaanhoitoa ja muuta terveydenhoitoa, on myös näistä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista oikeus saada korvausta (korvausluokka II: yleislääkäritasoinen sairaanhoito ja muu terveydenhoito).  Korvausta ei kuitenkaan suoriteta hammashuollosta. Korvattavana toimintana pidetään sairausvakuutuslain mukaan työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että työnantaja on maksanut kokonaan työterveyshuollon, sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista aiheutuneet kustannukset ja että nämä palvelut ovat olleet työntekijöille maksuttomia. Korvattavien palveluiden tulee olla lisäksi järjestetty työterveyshuoltolaissa edellytetyllä tavalla.  Kustannusten, joista työnantaja hakee korvausta, on perustuttava hakemuksessa ilmoitetun tilikauden kirjanpitoon.

Työterveyshuollon kustannuksista korvataan lähtökohtaisesti 50 prosenttia, mutta mikäli työpaikalla on yhteistyössä työterveyshuollon kanssa sovitut käytännöt siitä, miten työkyvyn hallintaa, seurantaa ja varhaista tukea toteutetaan työpaikan ja työterveyshuollon yhteisenä toimintana, korvataan työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista 60 prosenttia. Jatkossa, vuoden 2017 alusta lukien, työpaikkaselvitys on työterveyshuollon korvaamisen edellytys; työantaja voi saada työterveyshuollon korvauksia ainoastaan siinä tapauksessa, että työpaikalla on tehty työterveyshuollon perusselvitys. Työnantajalle maksettava korvaus määräytyy enintään työntekijäkohtaisen laskennallisen enimmäismäärän mukaan, ja työntekijäkohtainen laskennallinen enimmäismäärä määritellään edelleen korvausluokittain. Käytännössä työnantaja hakee korvausta työterveyshuollon kustannuksista takautuvasti tilikauden päättymisen jälkeen. Kela vahvistaa laskennalliset enimmäismäärät vuosittain. Kelan sivuilta on löydettävissä korvauksia havainnollistava taulukko (www.kela.fi/korvauksen-maara_enimmaismaarat/). Kelan työterveyshuollon korvaukset rahoitetaan sairausvakuutukseen perustuen vakuutettujen ja työnantajien maksuilla.

Työnantajan on mahdollista täydentää lakiin perustuvaa työterveyshuoltoa vapaaehtoisella sairauskuluvakuutuksella. Tällöin on kuitenkin huomattava, että jokaisen työntekijän on lähtökohtaisesti kuuluttava vakuutuksen piiriin ja vakuutuksen on oltava samantasoinen kaikille. Lakiin perustuva työterveyshuolto ei ole työntekijälle veronalaista palkkaa. Tällaista ei ole myöskään ylimääräinen sairaanhoitovakuutus, mikäli edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin linjannut, että vakuutuksen ulkopuolelle on mahdollista rajata työntekijät, joiden työsuhde oli kestänyt alle kuusi kuukautta tai jotka työskentelivät satunnaisesti lyhytaikaisissa työsuhteissa.

Anni Aho, OTM