Skip to content

Yksityistien tiemaksujen perintä

Yksityistien käyttäjät maksavat tiemaksuja heille määrättyjen tieyksiköiden tai käyttömaksujen perusteella. Tiekunnan kokous hyväksyy maksuunpanoluettelon, joka osoittaa kunkin tienkäyttäjän tie- tai käyttömaksun perusteen ja suuruuden.

Jos maksuvelvollinen katsoo, että tiekunnan kokous on määrännyt tiemaksun virheellisesti, hän voi ensinnäkin kuukauden kuluessa päätöksestä vaatia asian käsittelyä uudelleen tiekunnan kokouksessa. Tiekunnan kokouksen päätöksistä valitetaan käräjäoikeuteen, jolloin valitusaika on 3 kuukautta. Tiemaksut voidaan myös saattaa yksityistietoimituksen käsiteltäviksi. Käräjäoikeus voi ennen asian ratkaisua määrätä täytäntöönpanokiellon.

Jos toimitsijamiehen tai hoitokunnan määräämästä käyttömaksusta on erimielisyyttä, se on saatettava tiekunnan kokouksen ratkaistavaksi. Vasta tiekunnan päätöksen mukainen käyttömaksu on ulosottokelpoinen.

Maksujen perintä on tarkoituksenmukaista aloittaa vapaamuotoisen perinnän periaattein, toisin sanoen maksumuistutusten lähettämisellä. Maksumuistutus voidaan toimittaa tieosakkaalle suullisesti, puhelimitse, sähköpostilla tai kirjeellä. Muistutuslaskusta voidaan periä viiden euron muistutusmaksu (L Saatavien perinnästä 10 a §).

Tiemaksut, niille laskettava 6 % korko ja perintäkulut ovat suoraan ulosottokelpoisia (YksTL 42 §). Määrämuotoiseen ulosottohakemukseen merkitään saatavan pääoma, eräpäivä, viivästyskorko sekä mahdolliset perintäkulut. Ulosottohakemukseen on syytä liittää tiekunnan maksuunpanoluettelo tai sen ote. Velkojalta peritään tilitysmaksuna 1,45 % tilitettävästä rahamäärästä, enintään 500 euroa tilityskerralta (1.1.2016). Ulosottohakemuksesta saa tarkempia tietoja ulosottolaitoksen sivustolta (ks. oikeus.fi / ulosotto)

Tiemaksujen lakisääteinen panttioikeus

Yksityistielain 47 §:n mukaan tieosakkaan kiinteistö on panttina yksityistielain mukaisista maksuista ja niiden koroista. Tämä lakisääteinen panttioikeus on ilmoitettava kirjattavaksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin vuoden kuluessa saamisen syntymisestä eli tiemaksun määräämisestä – muutoin panttioikeus raukeaa (maakaari 20:2). Tiemaksujen perinnässä ei siten sovi viivytellä. Lakisääteistä panttioikeutta ei kirjata, jos

1) ilmoitusta ei ole tehty säädetyssä ajassa,

2) joku muu kuin velallinen on luovutuksen nojalla hakenut lainhuutoa kiinteistöön ennen ilmoituksen tekemistä eikä hän anna suostumustaan oikeuden kirjaamiseen,

3) kiinteistöön ulosmittauksesta tai turvaamistoimesta taikka kiinteistön omistajan konkurssista on tehty merkintä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin ennen ilmoituksen tekemistä, tai

4) kiinteistö ei lain nojalla vastaa saamisesta tai kirjausta ei muutoin voida tehdä.

Maanmittaustoimistolle toimitettavassa ilmoituksessa on mainittava kiinteistö, joka vastaa saamisesta; saamisen rahamäärä ja sen syntymisen ajankohta; velallinen; velkoja ja tämän yhteystiedot; sekä saamisen peruste ja se yksityistielain säännös (47 §), jonka nojalla lakisääteistä panttioikeutta vaaditaan.

Tie- ja käyttömaksut vanhentuvat viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona ne on määrätty. Vanhentuminen ei kuitenkaan estä suorituksen saamista saatavan panttina olevasta tai ulosmitatusta velallisen omaisuudesta.

Kiinteistön uusi omistaja ei vastaa edelliselle omistajalle määrätystä tiemaksusta, jos panttioikeutta ei ole edellä esitetyin tavoin kiinnitetty. Jos tie- tai käyttömaksua ei saada perittyä, tiekunnalle syntyvä luottotappio katetaan normaalisti muilta osakkailta perittävillä tiemaksuilla.

Asianajaja, OTL Risto Tuori

Annamme mielellämme lisätietoa aiheesta. Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai sovi tapaamisesta. Asianajotoimisto ACTAS Oy:n lakimiehet palvelevat Tampereella, Sastamalassa, Valkeakoskella ja Lempäälän Ideaparkissa.