Skip to content

Asianajajan salassapitovelvollisuudesta

Oikeudenkäymiskaaren (OK 4/1734) 15 luvun 17 §:ssä säädetään, ettei oikeudenkäyntiasiamies tai -avustaja taikka tulkki saa luvattomasti todistaa siitä, mitä hän on saanut tietää

  • hoitaessaan oikeudenkäyntiin liittyvää tehtävää;
  • antaessaan oikeudellista neuvontaa päämiehen oikeudellisesta asemasta esitutkinnassa tai muussa oikeudenkäyntiä edeltävässä käsittelyvaiheessa;
  • antaessaan oikeudellista neuvontaa oikeudenkäynnin käynnistämiseksi tai sen välttämiseksi.

Tuomioistuin voi kuitenkin velvoittaa muun kuin rikosasian vastaajan oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tai tulkin todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.

Lisäksi säädetään, ettei asianajaja tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu oikeudenkäyntiavustaja (”lupalakimies”) taikka julkinen oikeusavustaja saa luvattomasti todistaa yksityisen tai perheen salaisuudesta tai liike- tai ammattisalaisuudesta, josta hän on muussa kuin oikeudenkäyntiin liittyvää tehtävää hoitaessaan saanut tiedon. Tuomioistuin voi kuitenkin velvoittaa henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, tai jos erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemin kannalta ja seurauksen sen esittämisestä sekä muuta olosuhteet sitä vaativat.

Asianajajan salassapitovelvollisuutta säännellään myös laissa asianajajista (496/1958). Lain 5 c §:ssä todetaan, ettei asianajaja tai hänen apulaisensa saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon.

Myös Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa ilmaistaan, ettei asianajaja saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. Asianajaja ei saa myöskään luvattomasti ilmaista muita tietoja, joita hän on tehtävää hoitaessaan saanut tietää asiakkaasta ja tämän oloista.

Asianajajan salassapito- ja vaitiolovelvollisuus on siis monessa laissa ja tapaohjeissa säännelty. Asianajotoiminnan kannalta sen voi ajatella myös olevan välttämätöntä; päämiehen ja asianajajan välillä vallitsee luottamussuhde ja päämiehellä on oikeus kertoa asiansa luottamuksellisesti asianajajalle. Muun muassa seuraavissa tapauksissa on otettu kantaa asianajajan tai muun oikeudellisluontoista neuvontaa antavan salassapitovelvollisuutta koskeviin kysymyksiin.

KKO:2006:61

Tapauksessa oli kyse siitä, että samassa asianajotoimistossa toimivat asianajajat A ja B olivat kumpikin hoitaneet toimiston asiakkaan C:n toimeksiantoja. Asianajaja B:n epäiltiin sittemmin tässä tehtävässään syyllistyneen avunantoon C:n tekemisiksi epäiltyihin rikoksiin. Korkeimman oikeuden mukaan A:lla oli ollut perusteita olettaa saman rikosepäilyn voivan myöhemmin kohdistua häneenkin.

Asianajosalaisuuden ilmaiseminen voi tulla luvalliseksi, jos se on välttämätöntä päämiehen menettelyn johdosta asianajajaan kohdistuvan oikeudellisen vaaran torjumiseksi. Tästä syystä A:n ei katsottu syyllistyneen salassapitorikokseen.

KKO:2011:19

Tässä korkeimman oikeuden tapauksessa ratkaistiin kysymys siitä, oliko asianajotoimisto, jonka palveluksessa olleet asianajajat olivat hoitaneet asiakkaansa X:n oikeudenkäyntiasioita ja muita toimeksiantoja, velvollinen asianajajan salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttamaan X:n konkurssipesälle pesänhoitajan vaatimat, asianajotoimiston X:n maksettavaksi osoittamien laskujen maksamista koskevat tiedot.

Korkein oikeus punnitsi asiaa viittaamalla konkurssipesän pesänhoitajan tietojensaantioikeudesta säädettyyn konkurssilain 8 luvun 9 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan pesänhoitajalla on salassapitosäännösten estämättä sama oikeus kuin velallisella saada konkurssipesän selvittämistä ja hoitamista varten tarpeelliset tiedot velallisen pankkitileistä, maksuliikenteestä, rahoitusta koskevista sopimuksista ja sitoumuksista, velallisen varallisuudesta, verotuksesta ja muista velallisen taloudellista asemaa tai velallisen harjoittamaa taloudellista toimintaa koskevista asioista. Konkurssilain 8 luvun 9 §:ssä ei kuitenkaan ole mainintaa sitä, murtaako pesänhoitajan tietojensaantioikeus asianajajan salassapitovelvollisuuden.

Korkein oikeus totesi, että tiedot asianajajan päämieheensä kohdistamasta laskutuksesta tai laskujen maksamisesta eivät kuuluneet asianajosalaisuuden ydinalueeseen. Toisaalta aiemman oikeudenkäyntiavun saaminen on edellyttänyt asianajopalkkioiden maksamista. KKO:n mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaarana voisi olla se, että jos asianajotoimistot olisivat velvollisia antamaan tietoja asiakkaidensa pankkiyhteyksistä, pelko omaisuuden paljastumisesta vaikeuttaisi turvautumista oikeudenkäyntiavustajaan. Korkein oikeus katsoi lopulta, että pesänhoitajalle säädetty tietojensaantioikeus ei syrjäytä asianajajan salassapitovelvollisuutta. Asianajotoimisto ei siten ollut velvollinen luovuttamaan pesänhoitajalle X:n maksettavaksi osoitettujen laskujen maksamista koskevia tietoja.

KHO:2016:127

Viime vuonna annetussa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa oli kyse siitä, oliko verokonsultointia harjoittava yhtiö ollut velvollinen luovuttamaan asiakkaansa toimeksiannosta laatimansa verotusta koskevan muistion Verohallinnolle.

Hallinto-oikeus katsoi, että sivullisen tiedonantovelvollisuuden piiriin voitiin arvioida kuuluvan pääasiassa seikat, jotka ovat toimitettavan verotuksen perusteena olevia tosiseikkoja. Muistiot, suunnitelmat tai selvitykset eivät muodosta verotuksen perusteena olevia tosiseikkoja. Samalla keskeistä oli myös huomioida verokonsultointia harjoittavan yhtiön toiminnan luonne; konsultointitoiminta perustuu luottamukseen siitä, ettei tässä suhteessa saatuja tietoja luovutetaan muille tahoille. Ottaen huomioon nämä seikat, perusoikeusmyönteinen tulkinta sekä hallinnon oikeusperiaatteet, hallinto-oikeus arvioi, ettei verokonsultointia harjoittava yhtiö ollut velvollinen luovuttamaan Verohallinnolle laatimaansa, asiakkaansa verotusta koskevaa muistiota.

Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut asiassa hallinto-oikeuden päätöstä. Toisin kuin hallinto-oikeus, KHO otti kuitenkin huomioon myös oikeudenkäymiskaareen sisältyvän todistamiskieltoa koskevan sääntelyn. KHO:n vähemmistöön jääneet neuvokset totesivat, että muistion laatimisessa on ollut kysymys oikeudellisesta neuvontatoiminnasta ja sillä on ollut riittävä yhteys tilaajayhtiöön kohdistuvien viranomaistoimenpiteiden välttämisessä, joten muistioon sisältyvät tiedot ovat oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 15 §:n nojalla todistamiskiellon piirissä.

Asianajaja saattaa tällaisissa tilanteissa olla puun ja kuoren välissä; viranomaiset vaativat tietoja, mutta salassapitovelvollisuus estää tietojen antamisen. Kansalaisten oikeuksien puolustaminen edellyttää, että asiakas voi ehdottomasti luottaa asianajajan salassapitovelvollisuuteen.

Anni Honka, VT, OTM