Muutoksia työlainsäädäntöön

Muutoksia työlainsäädäntöön

Vuoden 2017 alussa astui voimaan monia työlainsäädäntöä koskevia muutoksia. Muutokset liittyvät keskeisesti hallituksen tavoitteeseen edistää työllisyyttä sekä päämäärään vauhdittaa taloutta. Työlainsäädäntö näyttäytyy tärkeänä instrumenttina näiden tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa. Toisaalta uudistukset voi nähdä myös yhtenä (pienenä) askeleena kohti työmarkkinoiden joustavoitumista, mikä usein yleisessä keskustelussa nähdään työmarkkinoiden tärkeänä ja tavoiteltuna ominaisuutena. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi työsopimuslain, merityösopimuslain sekä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta todetaan, että esityksen tavoitteena on parantaa pitkäaikaistyöttömien työllistymismahdollisuuksia, madaltaa työnantajan työllistämiskynnystä ja lisätä työnantajien kasvuhalukkuutta. Samalla ”toimenpiteillä pyritään vähentämään uuden työntekijän palkkaamiseen liittyviä oikeudellisia ja taloudellisia riskejä, millä uskotaan olevan työllisyyttä parantavia vaikutuksia työllistämiskynnyksen madaltumisen kautta”.

Olen jo aiemmin viime vuonna blogikirjoituksessani (luettavissa täältä) pohtinut ns. työllistämissopimusta, joka mahdollistaa määräaikaisen työsuhteen solmimisen ilman perusteltua syytä.

Luonnosvaiheessa näytti siltä, että määräaikainen työsopimus voitaisiin tehdä jatkossa vuoden aikana enintään kolmesti ilman perusteltua syytä, jos työntekijä ei olisi edeltäneen kahden vuoden aikana ollut työsuhteessa kyseiseen työnantajaan. Voimaan astuessaan työllistämissopimuksen sisältö on hieman muuttunut. Aiempi blogikirjoitukseni käsitteli työllistämissopimusta ko. luonnoksen pohjalta.                   

Lopullisessa mallissaan työllistämissopimuksella tarkoitetaan säännöstä, joka oikeuttaa työnantajan solmimaan enintään yhden vuoden aikana korkeintaan kolme määräaikaista työsopimusta ilman perusteltua syytä pitkäaikaistyöttömän kanssa. Työnantaja voi siten solmia pitkäaikaistyöttömän kanssa työsopimuksen enintään yhden vuoden ajaksi tai solmia korkeintaan kolme määräaikaista työsuhdetta, kunhan niiden yhteenlaskettu kesto ei ole yli vuoden verran. Sopimusten solmimisen välissä voi olla enintään vuosi. Pitkäaikaistyöttömänä pidetään määritelmän mukaan vähintään vuoden (12 kk) verran työttömänä ollutta työtöntä työnhakijaa (enintään kahden viikon pituinen työsuhde ei katkaise työttömyyden yhdenjaksoisuutta). Ilmoitus ”statuksen” täyttymisestä saadaan TE-toimistolta, joka etsii ja esittelee työnantajalle työnhakijoita, jotka ovat sopivia avoimeen työpaikkaan. Pitkäaikaistyötön voi kuitenkin myös itse hakea työpaikkaa suoraan työnantajalta. Solmittaessa määräaikainen työsopimus pitkäaikaistyöttömän kanssa on määräaikaisuuden perusteeksi mainittava työllistämissopimus.

Vuoden vaihteessa astui voimaan myös uusi TSL 1:4 §, jonka mukaisesti jatkossa työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesti koeajasta. Aiemmin koeaika oli yleisesti neljä kuukautta. Tarkemmin koeajan funktioista olen kirjoittanut artikkelissani, joka on luettavissa täältä. Hallituksen esityksessä todetaan, että työelämässä painopiste on siirtynyt mekaanisesta työstä asiantuntijatyön suuntaan, jolloin työntekijän soveltuvuuden arviointi vaatii pidemmän ajan. Koeajan pidentäminen nähdään lisäksi keinona madaltaa työllistämiskynnystä. Koeaikaa koskevaan sääntelyyn on myös sisällytetty työnantajalle osoitettu mahdollisuus pidentää koeaikaa kuukaudella kutakin työkyvyttömyys- tai perhevapaajaksoihin sisältyvää 30 kalenteripäivää kohden. Koeaikaa koskevan uuden sääntelyn osalta on kuitenkin huomattava, että työehtosopimuksissa voi olla myös koeaikamääräyksiä, jotka saattavat poiketa laissa ilmaistusta (varsinkin, jos työehtosopimusmääräykset on laadittu ennen lain muutosta).

Työsopimuslakia muutettiin myös tuta-perustella irtisanotun työntekijän takaisinottoajan osalta. Jos työnantaja on irtisanonut työntekijöitä taloudellisin tai tuotannollisin perustein ja samaa tai samankaltaista työtä ilmaantuu työsuhteen päättymisen jälkeen, on sitä tarjottava ensisijaisesi irtisanotulle, edelleen työnhakijana olevalla työntekijälle ennen muita. Takaisinottoaika oli aikaisemmin yhdeksän kuukauden mittainen, nykyisin vain neljä kuukautta tai, mikäli työntekijän työsuhde on kestänyt keskeytyksettä vähintään 12 vuotta, kuusi kuukautta. Muutos aktivoi kuitenkin uuden kysymyksen: miten huomioida työsopimuslakiin sisältyvä säännös tuotannollisesta ja taloudellisesta syystä toimitettavasta irtisanomisesta ja sitä koskevasta edellytyksestä, jonka mukaan perustetta irtisanomiseen ei ainakaan ole silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet? Toisin sanoen: mikäli työnantaja palkkaa tuta-perusteella irtisanotun työntekijän tilalle vaikkapa viiden kuukauden kuluttua uuden työntekijän, voiko vanha työntekijä riitauttaa irtisanomisensa perusteettomana? Voidaanko siis ajatella, että viisi kuukautta on jo sellainen aika, jossa toimintaedellytysten voidaan katsoa muuttuneen? Laissa on kuitenkin mainittu, että perustetta irtisanomiseen ei ole, kun ” työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän…”. Miten pitkää aikaa ”jälkeen” tarkoittaa? Asia jää nähtäväksi ja linjattavaksi.

Edellä mainittujen uudistusten lisäksi muutoksia on tullut myös työntekijän uudelleentyöllistymistä edistävään muutosturvaan, ja uudeksi työllistymisen edistäjäksi on kehitetty ns. rekrytointikokeilu, jossa työnhakija tekee yhden kuukauden mittaisen rekrytointikokeilusopimuksen TE-toimiston ja potentiaalisen työnantajan kanssa työskennelläkseen kokeilumielessä yrityksellä tai muulla taholla ei-työsuhteisessa työssä. Tälläkin muutoksella pyritään madaltamaan työllistämisen esteitä.

Kuten huomata saattaa, pyritään työlainsäädännöllä vaikuttamaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Työllisyyden edistäminen on tässä avainasemassa. Toivottavasti sääntely onnistuu tavoitteessaan ja yhä useampi löytää työpaikkansa.

Anni Aho, OTM

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *