Otsikon kysymykseen vastaaminen voi tuntua yksinkertaiselta. Monet saattavat ensiajatuksinaan yhdistää oikeudenkäynnin syyllisten tuomitsemiseen. Tämä onkin oikeudenkäymisen yksi päämäärä, mutta ei suinkaan ainoa. Oikeudenkäyntiä – tai lainkäyttöä ylipäätään – on mahdollista tarkastella myös yleisemmällä, koko yhteiskuntaan vaikuttavalla tasolla, tai toisaalta suhteessa yksilöön useammastakin näkökulmasta.
Oikeusprosessiin sisältyy lähtökohtaisesti kaksi vaihetta: oikeudenkäynti, jossa oikeusseuraamus vahvistetaan sekä pakkotäytäntö, jossa toteutetaan vahvistettu oikeusseuraamus. Oikeudenkäymisen areenana toimii yleensä tuomioistuin, jossa lainsäädäntöä sovelletaan käsiteltävänä olevaan tapaukseen lakiin perustuvassa menettelyssä. Kyse on siis lainkäytöstä aineellisen oikeuden toteuttamiseksi. Lainkäyttökompetenssi taas perustuu Montesquieun vallan kolmijako-oppiin, jossa tuomiovalta, lainsäädäntövalta sekä hallitusvalta ovat toisistaan erotetut.
Oikeudenkäynti riita-asioissa
Lainkäyttöön sisältyvät prosessit jaetaan rikos-, siviili- ja hallintoprosesseihin. Tässä tarkastelussa keskitytään ensisijaisesti siviiliprosessin eli riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyn päämääriin. Sillä on ainakin kolme tärkeää funktiota: oikeussuojan tarjoaminen, ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan ohjaaminen sekä riidanratkaisuun liittyvät päämäärät. Lainkäytöllä voidaan siis ajatella olevan joko yksilöön tai laajemmin yhteisöön vaikuttavia tavoitteita.
Oikeusvaltio suojaa yksilön oikeuksia antamalla oikeudenkäyntimenettelyn avulla riidalle ratkaisun, joka on mahdollisimman lähellä aineellista totuutta. Kyse on siis yksilön oikeussuojan turvaamisesta. Tähän voi liittyä myös ajatus oikeusrauhasta; kun riita on ratkaistu, palautuu osapuolten välille oikeusrauha. On huomattavissa, että tämä on yksilökeskeinen näkökulma, ja tärkeä sinänsä. Hyväksymällä siten oikeussuojafunktion toteuttamisen prosessin ainoaksi päämääräksi, on painopiste siten yksilössä ja hänen intresseissään. Toki voidaan ajatella, että oikeusrauha vaikuttaa myös yksilön elämänpiirin ulkopuolelle, mutta perinteisesti oikeusrauha nähdään tässä koulukunnassa vain lähinnä ”miellyttävänä sivutuotteena”.
Toisaalta prosessi on myös keino ohjata ihmisten käyttäytymistä ja samalla toteuttaa lainsäätäjän laille asettamia tavoitteita. Tämä näkökulma on yhteydessä hyvinvointivaltiolliseen yhteiskuntakäsitykseen. Lähtökohta-ajatuksena on siis käsitys siitä, että ihmiset hyväksyvät moraaliseksi velvollisuudekseen lain noudattamisen ja hyväksyvät lain toimintansa säätelijäksi. Vaikka tämä olisikin lähtökohta, ei lainsäädännön sisäistäminen riitä – tarvitaan lisäksi sanktiomekanismi, joka varmistaa lain noudattamisen. Tässä vaiheessa prosessin merkitys nousee esiin. Lainkäytön myötä lainsäädäntö nousee ihmisten tietoisuuteen ja ehkäisee oikeusriitojen syntymistä. Oikeusrauha saavutetaan siten prevention avulla; tavoitteena on välttää oikeusprosessit. Pelote sanktiosta sekä lainsäädännön noudattaminen moraalisena velvollisuutena tai pakkona estäisivät prosessiin ryhtymisen.
Kolmas näkökulma korostaa prosessin roolia konfliktien ratkaisijana. Kyse ei ole niinkään siitä, että saavutettaisiin oikea ratkaisu yksittäistapauksessa, vaan tavoitteena on saada riidat käsiteltyä mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti ja vähällä vaivalla. Tuomioistuin nähdään eräänlaisena palveluorganisaationa, jolloin korostetaan asianosaisten mahdollisimman suurta määräysvaltaa prosessiin sisältyvistä kysymyksistä. Tämä liittyy samalla uusliberalistiseen yhteiskuntakäsitykseen.
Lainkäytöllä siviiliasioissa voi samanaikaisesti vaikuttaa sekä yksilöön että yhteisöön. Prosessia ei siten tarvitsisi nähdä pelkästään omana erillisenä instituutionaan, vaan vuorovaikutteisessa suhteessa ympäristöönsä olevana lainkäyttönä. Jokaisessa annetussa merkityksessä prosessilla on joka tapauksessa oma tärkeä vaikutuksensa yhteiskuntaan. Osa näistä vaikutuksista on tavoiteltuja ja osa taas lainkäytön ”piilofunktioita”. Keskeistä on kuitenkin ajatus siitä, ettei prosessi itsessään ole itseisarvo, vaan keino sille asetettujen päämäärien saavuttamiseen ja oikeuden toteuttamiseen. Siten kysymykseen siitä, miksi oikeutta käydään, voi saada useita vastauksia, joita värittävät erilaiset yhteiskuntakäsitykset tai tavoitteenasettelut.
Anni Honka, VT, OTM
